Aikidon synty
Aikido on moderni japanilainen budolaji, jonka kehittäjä Morihei Ueshiba (1883-1969) hallitsi useita taistelutaitoja ja joka mietiskelyn kautta pyrki löytämään ihmisläheisemmän tavan konfliktien ratkaisemiseen. Ueshiban elämäntyönä oli kehittää kamppailulaji, jossa ei keskitytä vastustajan vahingoittamiseen, vaan yksilön henkiseen ja fyysiseen kehitykseen sekä harmoniaan ja liikkeiden luonnollisuuteen.
Ueshiban aikido pohjautuu vanhoihin samuraiden asettomiin ja aseellisiin taistelutaitoihin. Yhdistämällä käytännöllisiin kamppailutaitoihin buddhalais- ja shintolaislähtöisiä ajatuksia väkivallattomuudesta Ueshiba kehitti aikidon vastaamaan näkemystään kamppailulajien harjoittelemisesta.
Aikido maailmalle ja Suomeen
Nykyään aikidoa voi harrastaa Suomessa ympäri maata. Dojoja löytyy lähes 70, pohjoisin Rovaniemeltä ja eteläisin Tammisaaresta. Awasessa perinteistä Aikikai aikidoa on harjoiteltu jo vuodesta 1992 Christian Tissier sensein oppien mukaisesti Harri Rautilan ja Markku Kuusisen johdolla.
Suomessa suurin osa aikidoseuroista on Suomen Aikidoliiton jäseniä. Aikidoliitto puolestaan on kansallisen urheilujärjestön jäsen. Lisäksi Aikidoliitto on mukana kansainvälisessä aikidojärjestössä, International Aikido Federation (I.A.F). IAF edistää jäsenten välistä yhteistyötä, organisoi ja kehittää aikidon opetusta sekä toimii yhdyssiteenä kansallisten aikidoliittojen ja Tokiossa sijaitsevan aikidon pääpaikan, Hombu-dojon, väillä.
Aikidon harjoittaminen
”Aikido ei ole taistelumenetelmä tai menetelmä, jolla vastustaja lyödään.
Se on tapa saattaa ihmiset sovintoon ja tehdä heistä yksi perhe.”
O-sensei Morihei Ueshiba
Aikido on laji, jossa ei taistella tai kilpailla, sillä ne luovat aina häviäjän ja voittajan, ja aikidossa on ainoastaan tasavertaista yhdessä oppimista. Aikidossa sekä hyökkäämisen, tekniikan vastaanottamisen että tekemisen taitoja harjoitellaan yhdessä parin kanssa. Harjoittelussa korostuvat tilan hallinta, liikkeiden taloudellisuus, kehon suurten lihasten käyttö voiman lähteinä sekä harjoittelukumppanin huomioiminen ja yhdessä tekemisen ilo.
Koska aikido on kontaktilaji, tekniikan suorittaminen edellyttää aina hyökkäyksen olemassaoloa. Aikidossa hyökkäyksen tarkoituksena ei ole koskaan satuttaa tai vahingoittaa, vaan luoda harjoitustilanne. Siksi onkin tärkeää, että harjoittelijat harjoittelevat yhdessä toistensa kanssa itseään varten, mahdollistaen näin turvallisen ja mielekkään harjoittelun.
Varsinainen aikido alkaa aina hyökkäyksestä ja sen vastaanottamisesta jollain soveltuvalla tekniikalla. Kaiken harjoittelun kannalta oleellista on ukemien eli turvallisten ja hallitun kaatumisten osaaminen. Pehmeät ukemit eteen ja taaksepäin opitaan jo alkeiskursseilla, vaativammat kaatumistekniikat myöhemmin muun harjoittelun ohessa.
Hyökkäysmuodot voivat olla otteita käsistä tai puvusta, lyöntejä ja potkuja. Ote voi tulla kahdella tai yhdellä kädellä edestä tai takaa. Lyönnit kohdistuvat pääasiassa keskivartaloon ja pään alueelle. Harjoittelun edetessä ja harjoittelijan kehittyessä eri otteita voidaan yhdistellä toisiinsa tai jopa lyönteihin. Aloitteljoille tyypillisin tilanne on konkreettinen ote kädestä tai puvusta.
Aikidossa harjoitellaan enimmäkseen aseettomia tekniikoita pystyssä liikkuen. Aikidon erikoisuus on tehdä samoja tekniikota liikkuen polvillaan perinteiseen japanilaiseen tapaan. Aseettomien tekniikoiden ohessa harjoitellaan myös tilanteita, joissa hyökkääjällä on ase, puumiekkä tai -keppi.
Aikido on monimuotoinen laji, jossa jokainen löytää harjoittelun myötä oman liikkumistapansa. Harjoittelijana kehittyessään oppii huolehtimaan etäisyydestä, tekniikan vastaanotosta sekä oman tilan ja vartalon hallinnasta. Aktiivinen harjoittelu kehittää liikunnallisia taitoja ja auttaa fyysisen ja henkisen vireyden ylläpitämisessä.